Tänään töiden jälkeen oli vähän tyhjä olo, että mitähän sitä tekee koko illan yksin kotona. Ajattelin tietenkin, että askartelen kaikenlaista, mutta ei vain sittenkään innostanut. Lähinnä tämä hiljaisuus tuntuu niin oudolta. Kukaan ei höpötä tai soita kitaraa. No, nautin silti tästä hiljaisuudesta, kun kerrankin saan. Ensi viikolla saa taas olla "mölyssä".
Eipä tullut askartelujen täyteistä iltaa, eikä myöskään hiljaista. Pikkuveli (eipä tuo niin pieni kyllä ole) soitti ja höpistiin netin kautta melkein kaksi tuntia =). Tehtiin siinä puolentoista tunnin matikan läksyt ja moitittiin liikaa tehtävämäärää. Ei tätä kyllä joka ilta jaksaisi (siis neuvoa ammattikorkeakoulun matikan ja fysiikan tehtävissä), mutta ehkä näin pari kertaa kuukaudessa. Olispa kyllä ollut helppoa, jos itsellä olisi ollut joku, jolta olisi saattanut mitään kysyä opiskeluaikana, mutta kun ei ollut.

Jos sitä nyt vaikka väsäisi yhden kortin illan iloksi ja sitten voisikin mennä nukkumaan. Olin tänään vähän turhan aikasin töissä.