Eilen oli sitten se hääpäivä. Ja aamusta alkaen kiirettä piti reilusti yli puoleen yöhön. Oltiin kotona joskus vähän ennen kahta.
Pikkuveli oli aivan mainio kuski, vaikka parkkeerausta jouduttiinkin päivän mittaan harjottelemaan useampaan kertaan =). Maistraatissa vasta huomasi, että on jotenkin erityinen päivä. Kaikki meni siellä hyvin, vaikka sulhasen alahuuli väpättikin kovasti. Enkä kyllä olisi itsekään ikinä uskonut, että itken omissa häissäni!
Illan juhlatilaisuudessa oli porukkaa todella paljon. Vain muutama kutsuttu ei päässyt paikalle ja heistäkin kaksi asuu Saksassa, yksi Ruotsissa ja yksi Rovaniemellä. Matka oli siis esteenä, kun olisihan sitä varten tarvinnut ottaa töistä muutama päivä vapaata.
Vaikka kaikki järjestelyt tehtiinkin omin voimin, niin kaikki hoitui silti suunnitelmien mukaan. Tarjoilijoina toimineet neljä kaveria olivat aivan täydellisiä ja hoitivat tehtävänsä enemmän kuin mallikkaasti. Vanhemmat vieraat ihan yltyivät kehumaan, että onhan se hyvä, kun on ammattitaitoisia tarjoilijoita, kun eivät tienneet, että tarjoilijat ovatkin matikan luennolta löydettyjä kavereita =).
Ruoka oli onnistunut mahtavasti. Mulla ei ollut ruoan valmistuksen kanssa osaa eikä arpaa, mikä varmasti näkyi juuri tuossa onnistumisessa. Tuollaselle ihmismäärälle kokkaaminen ei taida ihan olla mun hommaa. Juotavaa meille jäi vaikka kuinka, skumppaakin 7 pulloa. Huh. No, tänään on kaukasimmat kutsuvieraana olleet kaverit tulossa viettämään iltaa meidän kanssa, joten saadaan nuo pullot varmaan tyhjenemään.
Eipä tässä muuta. Arvatenkaan en ole ehtinyt mineilemään viime päivinä kovin urakalla, joten minikuulumisia aikasintaan huomenna.