Joskus sitä vaan miettii, että onko onnellinen. Onko sellaisessa parisuhteessa (tai ilman parisuhdetta) kuin haluaa ja tekeekö sellaista työtä (tai opiskeleeko sellaista ammattia), jota haluaa. Pitkään olen tuota jälkimmäistä miettinyt, sillä tuo ensimmäinen on ollut jo seittemän vuotta kohdallaan. Nyt olen vihdoin tullut siihen tulokseen, että olen oikealla alalla, ollut aina oikealla alalla, mutta suuntautuminen on ollut vähän väärä. Siksipä on aika korjata tilanne, kun siihen kerran olen mahdollisuuden saanut.
Olen siis ollut ennen töissä tutkijana ja alun alkaenhan mun piti väsätä väitöskirja. Homma kuitenkin meni aika ikävästi puille viime syksynä, kun migreeni otti enemmän aikaa kuin sille olisi ollut antaa. Ei siis suoraan sanoen terveydentila oikein antanut periksi, että olisi voinut tehdä riittävän pitkää työpäivää ja kantaa riittävää vastuuta. Hassua sinänsä, että se vastuuhan olisi ollut pääasiassa vain omista tekemisistä, mutta silti. Ei onnistunut.
Tammikuussa sitten aloitin täyspäiväisen opettajan työt samalla työnantajalla eli TKK:lla. Migreeni on vaivannut koko ajan senkin jälkeen, mutta huomattavasti harvemmin. Ja nythän mä olen vastuussa myös muiden asioista, kun munhan pitäisi saada ihmiset tajuamaan asioita. Ennen riitti, kun sai itsensä ymmärtämään, mistä on kysymys.
Ikuisestihan tämä tilanne ei voi näin jatkua, vaan toinen työpaikka tulisi löytää. Monestakin syystä. Tai sitten pitäisi keksiä joku hyvä syy jatkaa samassa paikassa. Se hyvä syy taisi löytyä viime viikolla. Aloitan marraskuussa opiskelut jälleen. En tosin väitöskirjaan tähtääviä, vaan opettajan tutkintoon. Musta siis on toivottavasti muutaman vuoden päästä tulossa ihan oikeasti opettaja =). Siis ihan virallisesti. Ja nyt töitä jatkamaan.