Toissa viikonlopun jäljiltä lähti postiin iso pino kirjekuoria. Taisi olla ennätys, koska yli kymmenen kuorta silloin postitin. Hassua, että näiden vuosienkaan jälkeen ne ei muista vieläkään mua tuolla postitoimistossa. Siellä kyllä vaihtuu henkilökunta aika usein, mutta siltikään kukaan ei koskaan näytä siltä, että mitähän tuo taas näin paljon postittelee.

Tähän on pakko lisätä yksi hassu kertomus, jonka ATC-vaihtokaveri Englannista kertoi. Hän oli saanut juurikin näitä samoja maratonkortteja ja niitä oli tullut useampana päivänä, yleensä useampi kuori kerrallaan. Uusi postinjakaja oli tullut portilla vastaan ja antanut kirjeet suoraan käteen. Vähän aikaan postinjakaja oli katsellut ja kysynyt sitten, että pitäisikö hänen tunnistaa postin saaja, kun pakkohan hänen on olla kuuluisa, kun näin paljon fanipostia tulee. Oli siinä toisella naurussa pietelemistä. Antoi sitten postinjakajalle tehtävän, että yrittää keksiä, mistä kyseinen nainen on tunnettu. Siinähän sitten miettii. Kyseinen nainen kun on kotiäiti ja ompelija, niin ei varmasti tule vastaan missään.

Tässä nyt kuitenkin niitä kortteja.